Kuka murhasi Tekstin?

Aloitin blogin tappaakseni itsestäni liiallisen hienostelun tekstin suhteen. Olen aina rakastanut runoja ja sanoilla leikkimistä. Kuitenkin jos haluaa kirjoittaa kolmea riviä pidempää tekstiä tulisi sanojen sisältä löytyä tarina ja merkitys.

Kriitikkoni on kovin tiukkappoinen tyyppi. Hän karjaisee jo ensimmäisen kirjaimen kohdalla. Kirjailija parka pakenee nurkkaan häpeämään suurine kuvitelmineen. Kriitikon mielestä kaiken pitäisi olla kustannusvalmista heti. Hän haluaa kaikesta mainetta ja mammonaa. Rasittava tyyppi.

Olen onnellinen, että minulla on Kriitikko, sillä Kirjailijani on kuriton hörhö. Hän rakastaa itseään liikaa. Usein hänen tuotoksensa ovat hyvin ennalta arvattavaa. Runot ovat täynnä haavoittuneita enkeleitä, rikki revittyä ihoa ja täynnä suurta elämisen angstia. Kuitenkin joskus kun Kriitikko siemailee sikariaan jossain kaukana, saa Kirjailija aikaan jotain hyvää. Koska sensuurin on kääntänyt päänsä hetkeksi, hän on ennättänyt täyttää ruudun vanhoilla fraaseilla, mutta jossain turhanpäiväisyyksien keskellä loistaa ajatus.
Kriitikko saapuu paikalle karjuen jo käytävällä. Hän katsoo kirjailijaa kulmiensa alta ja tarttuu tekstiin. Kriitikon huuto taukoaa kuitenkin hetkeksi. Syntyy lyhyt hiljaisuus, joka laimentaa Kirjailijan häpeää. Tekstissä on ajatusta.

Kuka tappaa kaikki sanat, kirjaimet ja lauseet? Kriitikko? Vai tuo onneton hörhö Kirjailija? Kuka murhasi Tekstin?

Kutsuin Sherlock Holmesin paikalle. Hän tyypilliseen tapaansa tarttui toimeen ilman turhia small talkkeja. Tuhersi mustaan kirjaansa jotain ja mutisi itsekseen. Pyysin herra etsivää näyttämään muistiinpanonsa minulle ja hän oli armollisella tuulella:



Uhri löytyi lattialta elottomana. Ruumis on veltto ja vihreä, kaulan suonet ovat tukkeutuneet. Murhatessa käytetty kentiens myrkkyä. Uhrin vieressä sulkakynä ja mustetta. Ei kamppailun jälkiä havaittavissa.

Syytetyt

Kirjailija
Nyhverö runoilija, joka tahtoisi olla kirjalija.
Motiivi: Epäilty pelkäsi kriitikon näkevän uhrin ja tuohoavan sen rumilla sanoillaan. Epäilty on rakastunut uhriin. Epäilty on mahdollisesti halunnut antaa uhrille mahdollisuuden kuolla kauniisti, sillä kuolema Kriitikon käsissä on tuskallinen ja ruma tapa kuolla.


Kriitikko
ylimielinen pilkun nussija, joka odottaa arvovaltaisia päähän taputuksia.
Motiivi: Epäilty häpeää Kirjailijan tuotoksia. Tappoi uhrin, jotta kukaan ei voisi syyttää häntä virkavirheestä.


Sherlock Holmes kopautti keppiään lattiaan ja nostin katseeni säpsähtäen ylös hänen muistiinpanoistaan.
Hän vilkaisi minua salaperäisesti.
- Olen selvittänyt rikoksen. Tapaus on mielenkiintoinen, mutta hyvin yksinkertainen.
- Hyvä, herra Holmes olette ratkaisseet arvoituksen? Olkaa hyvä ja kertokaa meille, kuka murhasi Tekstin?

- Se olette te neiti. Mutta kuinka te sen teitte?

- Kaikeissa kavaluudessanne etsitte Kirjailijan piilottamat vanhat tuotokset ja laitotte ne Kriitikon tupakkahuoneeseen. Huomatessaan Kirjailijan onnettomat töherrykset, Kriitikko vetäisi aamusikarinsa vääräänkurkkuun. Kirjailija luuli Kriitikon tukehtuvan ja ryntäsi apuun huomaten kuitenkin kauhukseen rakkaat runonsa Kriitikon julmissa käsissä. Sillä aikaa kun katkerat kyyneleet valuivat Kirjalijan poskilla ja Kriitikon ääni nousi kohti taivasta, te toteutitte julman suunnitelmanne.

Etsitte käsiinne myrkkyä ja kastoitte siihen Kirjailijan sulkakynän. Kieroa, eikö vain. Te tapoitte Tekstin. Sillä vain te tiesitte, että Tekstinne, neiti hyvä, vilisee tuholaisia. Kuinka rotta tapetaan?

Rotanmyrkyllä.


Ei ole kirppua karvoihin katsomista

Päiväuni kostaja saapui taas

Olen sotkenut unirytmini taas niin perusteellisesti, että päiväunikielto on jälleen voimassa. Tänään kuitenkin hairahduin tyynyn vetoavaan kutsuun ja torkuin parisen tuntia illalla ja miten ollakkaan näin inhottavia painajaisia. Nyt tiedän mitä käsite "kylmä hiki" tarkoittaa.

Heräsin säpsähtäen unesta juuri kun Marilyn Mansonia muistuttava sarjamurhaaja hullu oli tarttumassa kurkkuuni kiinni. Palelin ilman peittoa, mutta silti olin hikinen värisevä mytty. Unessa suojelin takanani olevaa pientä poikaa. Murhaaja lauloi pojalle kummallisen kuuloista syntymäpäivä laulua, jonka sanoja en muista. Sävel muistutti jotakin Nino Rotan kieroja "sirkusbiisejä". Kaipa tuo lapsen mukana olo sai psyykkeeni liian lujille, jotta olisin voinut katsella uneni loppuun. Kiitos Nukkumatti..


Poltin tupakan, jotta uni olisi kadonnut päästä. Mielikuva murhaajasta ja syntymäpäivä laulusta tuntui edelleenkin nahoissa. Jotkut unet vain tahtovat jäädä soimaan kuin rikkinäinen levy. Freddy krueger ei kuitenkaan koputellut tajuntani portilla, joten olen turvassa.(ellei Marilyn Manson ole juuri Se kuuluisa mörkö siellä sängyn alla.)

Uskon päiväuni kostajaan, joka rankaisee tuhmia ikiuneliaita. Sillä on sellainen unitutka, jolla se seurailee ihmisten unirytmejä. Kaikille, jotka valvovat aamuyöllä ja heräävät iltapäivällä, lähettää päiväuni kostaja mörköjä päiväuniin. Tämäkin ihanan asian on antanut meille hallitus, jotta pysyisimme tunnollisina ja virkeinä työpäiviemme loppuun saakka..Amen.

Ikiuninen kirppu kääntää kylkeä vasemmassa aivolohkossa.