Kuka murhasi Tekstin?

Aloitin blogin tappaakseni itsestäni liiallisen hienostelun tekstin suhteen. Olen aina rakastanut runoja ja sanoilla leikkimistä. Kuitenkin jos haluaa kirjoittaa kolmea riviä pidempää tekstiä tulisi sanojen sisältä löytyä tarina ja merkitys.

Kriitikkoni on kovin tiukkappoinen tyyppi. Hän karjaisee jo ensimmäisen kirjaimen kohdalla. Kirjailija parka pakenee nurkkaan häpeämään suurine kuvitelmineen. Kriitikon mielestä kaiken pitäisi olla kustannusvalmista heti. Hän haluaa kaikesta mainetta ja mammonaa. Rasittava tyyppi.

Olen onnellinen, että minulla on Kriitikko, sillä Kirjailijani on kuriton hörhö. Hän rakastaa itseään liikaa. Usein hänen tuotoksensa ovat hyvin ennalta arvattavaa. Runot ovat täynnä haavoittuneita enkeleitä, rikki revittyä ihoa ja täynnä suurta elämisen angstia. Kuitenkin joskus kun Kriitikko siemailee sikariaan jossain kaukana, saa Kirjailija aikaan jotain hyvää. Koska sensuurin on kääntänyt päänsä hetkeksi, hän on ennättänyt täyttää ruudun vanhoilla fraaseilla, mutta jossain turhanpäiväisyyksien keskellä loistaa ajatus.
Kriitikko saapuu paikalle karjuen jo käytävällä. Hän katsoo kirjailijaa kulmiensa alta ja tarttuu tekstiin. Kriitikon huuto taukoaa kuitenkin hetkeksi. Syntyy lyhyt hiljaisuus, joka laimentaa Kirjailijan häpeää. Tekstissä on ajatusta.

Kuka tappaa kaikki sanat, kirjaimet ja lauseet? Kriitikko? Vai tuo onneton hörhö Kirjailija? Kuka murhasi Tekstin?

Kutsuin Sherlock Holmesin paikalle. Hän tyypilliseen tapaansa tarttui toimeen ilman turhia small talkkeja. Tuhersi mustaan kirjaansa jotain ja mutisi itsekseen. Pyysin herra etsivää näyttämään muistiinpanonsa minulle ja hän oli armollisella tuulella:



Uhri löytyi lattialta elottomana. Ruumis on veltto ja vihreä, kaulan suonet ovat tukkeutuneet. Murhatessa käytetty kentiens myrkkyä. Uhrin vieressä sulkakynä ja mustetta. Ei kamppailun jälkiä havaittavissa.

Syytetyt

Kirjailija
Nyhverö runoilija, joka tahtoisi olla kirjalija.
Motiivi: Epäilty pelkäsi kriitikon näkevän uhrin ja tuohoavan sen rumilla sanoillaan. Epäilty on rakastunut uhriin. Epäilty on mahdollisesti halunnut antaa uhrille mahdollisuuden kuolla kauniisti, sillä kuolema Kriitikon käsissä on tuskallinen ja ruma tapa kuolla.


Kriitikko
ylimielinen pilkun nussija, joka odottaa arvovaltaisia päähän taputuksia.
Motiivi: Epäilty häpeää Kirjailijan tuotoksia. Tappoi uhrin, jotta kukaan ei voisi syyttää häntä virkavirheestä.


Sherlock Holmes kopautti keppiään lattiaan ja nostin katseeni säpsähtäen ylös hänen muistiinpanoistaan.
Hän vilkaisi minua salaperäisesti.
- Olen selvittänyt rikoksen. Tapaus on mielenkiintoinen, mutta hyvin yksinkertainen.
- Hyvä, herra Holmes olette ratkaisseet arvoituksen? Olkaa hyvä ja kertokaa meille, kuka murhasi Tekstin?

- Se olette te neiti. Mutta kuinka te sen teitte?

- Kaikeissa kavaluudessanne etsitte Kirjailijan piilottamat vanhat tuotokset ja laitotte ne Kriitikon tupakkahuoneeseen. Huomatessaan Kirjailijan onnettomat töherrykset, Kriitikko vetäisi aamusikarinsa vääräänkurkkuun. Kirjailija luuli Kriitikon tukehtuvan ja ryntäsi apuun huomaten kuitenkin kauhukseen rakkaat runonsa Kriitikon julmissa käsissä. Sillä aikaa kun katkerat kyyneleet valuivat Kirjalijan poskilla ja Kriitikon ääni nousi kohti taivasta, te toteutitte julman suunnitelmanne.

Etsitte käsiinne myrkkyä ja kastoitte siihen Kirjailijan sulkakynän. Kieroa, eikö vain. Te tapoitte Tekstin. Sillä vain te tiesitte, että Tekstinne, neiti hyvä, vilisee tuholaisia. Kuinka rotta tapetaan?

Rotanmyrkyllä.


Ei ole kirppua karvoihin katsomista