Masennus kurkkii selän takana,
En ole hyvä vastaan ottaamaan hylkäyksiä
ja niitä on tullut jo kaksi tällä viikolla.

Harjoittelurahan eväys tuntuu toisaalta pieneltä vastoinkäymiseltä, tai kai näin minun pitäisi ajatella. Ongelma on vain, että on aika todennäköistä, että valintaan vaikuttivat ne vuodet jolloin olin vaikeasti masentunut ja opintoviikkoja kertyi vain muutama. Tuo suurin syy miksi en saa tätä asiaa mielestäni, vaikka yritin jo egoistista uhoa ja positiivista päätäväisyyttä, kuten edellisestä päivityksestäni huomaa.

Edes yliopiston setien ja tätien parjaus ei auttanut, noh ehkä siksi, että vaikka päässäni toistuu ripiitillä ajatus siitä kuinka minut heitettiin epäonnistuneiden luuseireiden mustallelistalle, oikeasti olin vain yksi nimi paperissa joka oli pakko karsia, koska rahaa ei riittänyt.


Olen peitellyt sairauttani niin monta vuotta, että kaikki mikä viittaa mahdolliseen asian paljastumiseen saa minut pelosta sekaisin. Tämä yhteiskunta vain suhtautuu mielenterveyspotilaisiin nihkeästi, tai no hoivaa voi hyvällä tuurilla saada, mutta työelämään on turha tulla. Vaikka masennuksesta on keskusteltu vuosikaudet ja vähän väliä, joku julkkis ilmoittaa olevansa syvästi masentunut, ei keskiverrolle tavis masentuneelle näytä olevan sijaa tässä talouskasvua palvovassa maassa, varsinkin jos keskiverto tavis masentunut on vielä kuorrutettu persoonallisuushäiriöllä.

Joskus tuntuu, että jos omaisin jotain erityisiä lahjoja voisi hulluuteni olla vain paketin mukana tuleva hassu persoonallisuuden piirre. Keskiverto tavantalliaiselle hulluus tuntuu olevan miinus, joka tipauttaa automaattisesti johonkin epäilyttävien luokkaan, jonne tiputetaan kaikki ne joissa tikittää aikapommi, joka lauetessaan aiheuttaa kaikki hyödylliset teot nollaavan hirviölaskun sille onnettomalle, joka keskiverto hullun on erehtynyt palkkaamaan.

Pitäisi löytää jokin intohimo, johon voisi uppoutua, niin ei tarvitsisi koko ajan pohtia omaa arvoaan peilaten muita ihmisiä. Vaikka postimerkkien keräilty tai seksiriippuvuus. En vain jaksa innostua mistään ja kaikki minkä aloitan jää kesken, koska en heti onnistunut olemaan paras.

blaah..Tupakatkin on loppu..

Pictures by Joanna Rubin Drange: 
Neiti tärkeä ja uraputki (Fröken Märkvärdig och Karriäern)  
Neiti Pelokas ja Rakkaus (Fröken Livrädd & Kärleken)

Doom Doom Doom Doom Doom Doom

                                                                        Jhonen Vasquez: Invader Zim                                                                             


Miksi maailmankaikkeus vihaa minua?
Olen hampaat irvessä yrittänyt saada elämäni kuntoon ja kun vihdoinkin asiat näyttävät hyvältä minut tallotaan palasiksi.
Ja mistä tämä kurjaakin kurjempi ja alhainen valitus sai alkunsa.. En saanut yliopiston harjoittelurahaa.

Maailmassa jonkun elämä loppuu ennen kuin kakkuun saatiin yhtäkään kynttilää ja Afrikassa nähdään nälkää..ja silti..minä huudan ja itken tätä omaa pientä maailmanloppuani.

Tuntuu etten ikinä saa anteeksi niitä kolmea vuotta, jotka vietin kotona peiton alla itkien. CV:ssä on musta-aukko, joka imee kaikki aikaisemmatkin saavutukseni loputtomaan kitaansa.

Tässä vaiheessako se hylkäysten aalto jo iskee, ennen kuin olen valmistunut. Luulin, että pääsen peittelemään saamattomuuttani vasta parin vuoden päästä.

Mutta kuitenkin jotain kummallista minussa on tapahtunut, sillä kun minulle ilmoitettiin, että "valitettavasti sinulle ei riittänyt rahaa ja blaablaablaa.." en alkanutkaan vetämään kaksin käsin viinaa tai hautautunut peiton alle (no ehkä hetken verran purin peiton kulmaa)..Kirjoitin uuden työpaikkahakemuksen. Päätin että rupean takiaiseksi, joka laahaa lahkeessa niin kauan kuin saan oman alani töitä.

Minä olen muutakin kuin CV tai opintopisteet..Minä olen Kirppunen ja helvetin hyvä sellainen!
Niin että haistakaa pitkä akateeminen paska te yliopiston sedät ja tädit.

Sielunveljeni Eliah the Elephant

                                                                   Budam: The elephant