Narina ongelmia

Vihdoinkin onnistuin jatkamaan tätä valitusblogiani ja uskomatonta kyllä, pitkän kirjotusummetuksen jälkeen
hammaskiskot ylittivät ärsytyskynnykseni.

Olen ollut pienestä asti yörouskuttaja. Hampaiden narskuttajilla sanotaan olevan ongelmia itsetuntonsa kanssa. Minun rouskutukseni on kuulemman niin korvia vihlovaa, että syyksi voisi pikemminkin luennehtia jonkinlaisen hallitsettoman agressiivisuuden tai liian vähäisen iltapalan.

Olen kuullut erilaisia arvioita siitä miltä hampaiden narskutukseni kuulostaa. Yleensä minulle huomautetaan äänen olevan kammottava ja ahdistava, koska kuulija voi tuntea kuinka hampaani murenevat. Ääntä on lunnehdittu myös jonkinlaiseksi yliluonnolliseksi kirskunnaksi, mutta kummallisin arvio on erään ystäväni, joka vieraillessaan luuli hampaidenrouskutustani patjan narinaksi: "Mä luulin että te naitte".
Lopulta A nauhoitti minulle pätkän tuota ihanaa ääntä ja rakastettavana persoonana miksasi siitä minulle biisin, ilman erikoistehosteita, niitä ei tarvittu.

Joten ei ole varmaan yllättävää, että koen narskutteluni varsin kiusallisena. Junassa ja bussissa herätessäni olen varma, että ihmiset katsovat minua jotenkin omituisesti ja kerran heräsin siihen, että takana oleva potkaisi minua.

Sain vuosi sitten aikaiseksi hammaskiskojen hommaamisen, mutta niiden kidutusväline ominaisuuksien vuoksi en ole vieläkään saanut pidettyä niitä yhtä yötä kauempaa. Ylähampaisiin asennettava muovikisko repii hampaita taaksepäin. Ehkä se suoristaa minulle kauniin hammasrivistön tai sitten parin kuukauden päästä minulle on kirjaimellisesti lyöty hampaat kurkkuun. Aamuisin kunnon yöllisen rouskutuksen jälkeen kisko on porautunut hampaisiin kiinni sellaisella voimalla, että tarvitsen kohta tongit.


Nyt kuitenkin päätin että minusta tulee öisin hiljainen tuhisija. Ensimmäisen yön jälkeen olen siis kirjoittamassa täällä valitusvirttä hammaskiskoista, ehkä tämä toimii hyvänä terapiana, päänsärkyhän lähtee kun hakkaa vasaralla sormeen.