Äänestyslipukkeet tulivat tänään postissa. Pitäisi kai alkaa miettimään mitä sinne ympyrän sisään raapustaisi, numeron vai kirkkoveneen.
Seuraan nykyään paljon politiikkaa, koska siitä saa vedettyä irti hyvät ärsytykset. Toisin sanoen luen usein Helsingin sanomien keskustelua, se on hyvä paikka purkaa vitutusta. Vielä parempi on taloussanomien keskutelupalsta, koska se moderoidaa jälkikäteen toisin kuin hesarissa.No olen minä oikeastikin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta joskus on myös kiva purnata jostakin, mikä ei pelkästään liity minuun.
"Self made man" -meninkiä on saanut jo katsella ihan tarpeeksi kauan.. Tuon "ole oman onnesi seppä"-ideologian mukaan minäkin voisin pärjätä paremmin, jos vain tajuaisin niin tehdä. (miksi sitten en pärjää, vaikka joka päivä hammasta purren yritän pärjätä)
Kaikkein eniten minua vituttaa ajatus jossa yhteiskunnasta halutaan siirtää yhteisvastuulliset alueet, yksityisten toimijoiden bisnekseksi eli tämä iänikuinen yksityistämisen pakkomielle. Jos yhteiskunnan tarkoitus on olla useiden yksilöiden muodostama yhteisö, niin eikö tuolloin pakostakin synny yhteisiä vastuualueita, joita kaikki tarvitsevat esim. koulut tai tiet. Se että joku järjestää tuollaiset yhteiset palvelut markkinatalouden voitton maksimoimisen periaatetta noudattaen, ei voi johtaa kuin hirveisiin hintoihin ja tiukille vedettyihin resursseihin. Ja niin kilpailuttamisesta on turha puhua, mikäli koko monopoli annetaan muutamalle suurelle toimijalle. Kilpailu on jotain, mikä ei näytä kuuluvan Suomeen talouteen..miksiköhän täällä on niin kallista syödä ja asua..
vittu.. keitto paloi, pohjaan...siis oikeasti..
oho..rupesin keuhkoamaan taas, ei mikään ihme, että kukaan minut tunteva ei suostu puhumaan politiikasta kanssani, sekään ei ole mikään ihme, että ruuanlaitto ja blogin kirjoittaminen eivät näytä sopivan yhteen.
No itse asiaan,joka oli, että on vaikea keksiä mitä puoluetta äänestäisin..tai edes ketä äänestäisin. Tiedän kyllä ketä en ainakaan äänestäisi, harmi, ettei miinusääniä voi antaa.
On vaikea löytää järkevää keskitietä oikeiston ja vasemmiston välillä, jotakin joka ei ole liian itsekästä ja ahnetta, muttei kuitenkaan liian idealistista. Sellaista jossa kyettäisiin pohtimaan suomalaisen yhteiskunnan ongelmia kokonaisuuteena, ei vain pikku uudistuksina siellä täällä..Taidan itse syyllistyä idealismiin..
Toisaalta jos joku ehdokas oikeasti ajaa mielenterveysongelmaisten etua ja vaatii lisää rahaa mielenterveyspalveluihin, niin tästä lähtee heti ääni..
ei vielä vain ole tullut ketään sellaista vastaan..
No comments:
Post a Comment