Minä

Kuka minä olen? Tuo kysymys tuntuu nykyään jatkuvasti pyörivän päässä. Toisten ihmisten ajatukset usein määrittävät minut tai oikeastaan ihmisten ajatukset, joita kuvittelen heidän minusta ajattelevan. Kerjään myös jatkuvasti huomiota ja koen, että minun tulisi käyttäytyä joidenkin yleismaailmallisten sääntöjen mukaan, toisin sanoen päähän nousee usein ajatus "tekevätkö muutkin näin? tai onko tämä sosiaalisesti hyväksyttävää?"

Olen aina inhonnut tuota riippuvaista puolta itsestäni ja oikeastaan vasta nyt tajunnut, että en voi saada siedettävää elämää ennen kuin alan hyväksymään sen,että yleensäkään ajattelen noin.

Varsinkin viime kuukausien aikana olen epätoivoisesti yrittänyt vapauttaa itseäni noista muihin ihmisiin sitovista kahleista. Haluan erottaa omat tunteeni muiden tunteista. Ne ovat minun iki omia tunteitani, niiden tulisi syntyä minusta, ei muiden ihmisten oletetuista ajatuksista. On vaikeaa erottaa kieroutuneita ajatusrakenteita, varsinkin sellaisia, jotka muodostavat persoonaa.

Olen vihannut rippuvuuttani muista ihmisistä niin kauan kuin muistan, olen siis hyljeksinyt suurta osaa itsestäni,
haluaisin  kaivaa oman minuuteni esiin, tuolta kaiken pelon ja pakkojen alta ja heittää mädät kohdat menemään.

Huomaan että olen vihainen toisille ihmisille, vihainen heidän vallastaan minuun, vihainen heidän ajatuksistaan, joita oletan heidän ajattelevan.