Sunday, March 27, 2011

Ubiikkiyhteiskunta

                  "The Green Slime" 1968

Isoveli valvoo-yhteiskunta on muuttumassa joku-veli valvoo yhteiskunnaksi, jossa kaikki tieto kuuluu kaikille. Kuulostaa hyvätä niin kauan kuin minusta ei kerro kukaan. Joka paikassa joku kerää jostakin tietoa ja joku antaa jostakin tietoa.
Miten se kaikki tieto suostuu pysymään kenenkään käsissä vai valuuko se tieto vain harvoille? Miten minusta löytyvä tieto määrittää minua ja palaako kaikki maailmaan laskemani tieto minuun, onko olemassa anonyymiä kirjoittajaa?

Tälläkin hetkellä joku kerää tilastoja jostakin asiasta ja esittää tuloksensa maailman tilasta. Sosiaalista mediaa tutkitaan kuulemma tilastoimalla bittiavaruudessa tuotettua tekstiä. Ihmisten onnellisuutta voidaan tutkia keräämällä onnea käsitteleviä ilmaisuja vaikka blogi päivityksistä: Miten usein ihmiset kertovat olevansa onnellisia tai kuinka usein joku toistaa onnellisuuteen liitettäviä ilmauksia.

Minun blogini täytyy siis pilata maailman onnellisuustilastoja. Kuinka vastuuttomasti lasken tilastotieteilijöiden tehokkaisiin laskelmiin negatiivisiä sanoja. Ahdistus, masennus, persoonallisuushäriö...
Pitääkö minun alkaa kirjoittamaan tasoittavia onnellisuuspäivityksiä, jotka alkavat selkeästi onnellisuutta korostavilla ilmauksilla,  kuten olen niin onnellinen, elämä on ihanaa, rakastan maailmaa ja diipadaapadaa..

tai sitten muutan kaikki angsti-ilmaisut onnellisempaan muotoon. Olen niin ihanasti täynnä tätä mahtavan paskaa maailmaa, joka suloisesti kirvelee kuivuneita onnellisuussensoreitani.

ai niin ja myös englanniksi,
I´m so happy that I could eat a baby

Nyt maailma mataa taas rauhassa tässä kirppusen navan ympärillä pyörivässä kaikkeudessa.

1 comment:

Anonymous said...

mita olin etsimassa, kiitos